Vauvakuumeen nousu… Ja tuho!!!

Enpä ole hirveästi blogia tällä viikolla aukaissut. Olen tainnut kotoakin poistua yksinäni tasan kaksi kertaa, eli meillä on nautittu oikein rautaisannos kolmilapsisen perheen arkea!!!
Multa onkin kysytty tällä viikolla varmaan 20 kertaa, että kärsinkö vauvakuumeesta ja haluaisinko vielä kolmannen lapsen. Kysymyksen on aiheuttanut tietysti se, että ihmiset tietävät meillä on tällä viikolla Pelastakaa Lasten lomakotilapsi kylässä.

Vastaus näihin uteluihin tulee tässä: Ei ole vauvakuumetta enkä halua kolmatta lasta. Kahdessa on todellakin riittävästi hommaa.

Voin myöntää avoimesti, että tämä lomakotiviikko on ollut varmasti koko perheelle rankka – henkisesti ja etenkin fyysisesti! Tottakai viikko on ollut myös antoisa ja ihana on ollut tutustua tuohon pieneen ihmiseen ja hänellä on varmaan ikuisesti paikka sydämessäni. Uskon myös,  että tämä viikko on ollut myös hänelle antoisa ja ollaan tehty kaikkea ”tavallisen” mukavaa: Puistoiltu, pyöräilty ja tehty muutamia minireissuja. Mm. tänään käytiin mun anopin ystävällä, jolla oli lemmikkinä pari minishettistä! Voitte uskoa, että lapset oli ihan pähkinöinä!

Mutta silti, kolme lasta EI ole sama kuin kaksi – nyt jos koskaan sen ymmärrän! Kun työmäärä kasvaa arjessa yht äkkiä 50% entisestä, niin se ei voi olla tuntumatta! Kolmen pienen lapsen hoitaminen on etenkin fyysisesti aika uuvuttavaa, koska käytännössä joku vaatii jotain koko ajan, paitsi tietysti silloin kun he nukkuvat. Ja se, että kaikki nukkuvat on jo omanlaisensa prosessi 😀 . Toki tiesimme jo ennen lomakotilapsen tuloa, että viikko tulee olemaan haastava ja siihen henkisesti asennoiduttiin. Kaikkea ei voi kuitenkaan etukäteen kuvitella ja viikon rankkuus pääsi vähän yllättämään. Öisin on ollut 3-4 herätystä, koska meidän omat pojat on olleet öisin aika rauhattomia (lomalapsi on nukkunut todella hyvin!).

Ennen kuin joku kommentoi, että ”se on eri asia kun on oma” niin kyllä, varmasti on. Mutta kyllä kolmen pienen, jatkuvaa huolta vaativan lapsen hoitaminen on kokopäivähomma ja meillä on esimerkiksi siisteystaso hieman pudonnut entisestä 😀 . Lähteminen, ruokailut ja illat on ihan oma lukunsa! Tällä viikolla tosin huomasin ennakointikyvyssäni kehitystä, joten kai se tästä olisi jonkun verran ajan saatossa helpottanut. Meillähän ei tähän mennessä ollut mm. jatkuvia riitoja samasta lelusta/haarukasta/tyynystä/vanhemmasta, toisen tökkimistä ja fyysistä härnäämistä, ”sä et saa katsoo mua” -peliä, samojen one-linereiden jatkuvaa hokemista, samojen laulujen laulamista yms. Siis kaikkea sitä, mitä jo puhuvat ja ymmärtävät lapset voivat yhdessä keksiä aikansa kuluksi!

Jos joku nyt miettii lomakodiksi ryhtymistä, niin nyt voin kertoa täysin 100% rehellisen mielipiteeni:
Suosittelen tätä erittäin lämpimästi, koska kokemus on todellakin ainutkertainen. Mutta jos perheessäsi on pieni/pieniä lapsia, niin kannattaa harkita tarkkaan ihan niitä omia voimavaroja. Tämä viikko oli siinä mielessä helppo, että meillä oli kaksi aikuista tässä lähes koko ajan, eikä ylimääräisiä lemmikkejä tai muita huolehdittavia. On myös todella tärkeää, että molemmat vanhemmista ovat tässä täysillä mukana ja haluavat olla osana toimintaa. Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta en olisi varmaan yksinään jaksanut tätä mitenkään!
Lomakotiin tulevan lapsen ikä myös ratkaisee paljon siitä, mitä lapsen kanssa voi ja kannattaa tehdä. Isompi lapsi nauttii aivan erilaisista jutuista, leipomisesta, leffasta, tai vaikka lautapeleistä. Pienen lapsen mukana tulee fyysinen hoito ja silloin aktiviteettien suhteen pitää miettiä, miten menee päiväunet, ruokailut, matkustamiset yms. Toisaalta jos omat lapset ovat jo isompia, niin silloin pienemmän hoito voi olla ihan nautinnollista.
Jos toiminta kiinnostaa, niin kannattaa vierailla Pelastakaa Lasten sivuilla. Valitettavasti tänäkin kesänä moni lapsi jäi ilman lomakotia, koska halukkaita on enemmän kuin perheitä.

Ensi viikolla jaksan taas keskittyä blogiin vähän enemmän, mutta nyt koen parhaimmaksi mennä nukkumaan.

Olisi kiva kuulla teiltä kolmen lapsen äidit tai isät, että miten kolmas lapsi muutti arkea ja oonko tää vain jotain mun omaa hallusinaatiota (ja okei, vahvasti myös mun miehen 😀 ) että kolmas lapsi lisää työmäärää yllättävän paljon??

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Vauvakuumeen nousu… Ja tuho!!!”

  1. Mulla on neljä joista kaksi vanhinta erityislasta. Iät jakautuvat 9v, 8v, 3v ja 5kk. Ja kyllä, ei todellakaan ole sama että onko kaksi vai kolme vai neljä lasta. Jokainen on omanlaisensa ja vaativuustaso kasvaa koko ajan mitä enemmän lapsia on ja mitä pienempiä. Ja ei, meillä ei pistetä isompia hoitamaan pienempiä koska mielestäni lasten kuuluu olla lapsia ja nauttia lapsuudesta ilman sellaista vastuuta mitä esim vauvan hoitoon kuuluu. Toki mekin niitä harjoittelemme mutta en sysää vastuuta isommille lapsille. Neljän lapsen kanssa on päivät kuin olisi fyysisesti rankassa työssä koska lasten hoidon lisäksi siihen kuuluu myös kodista huolehtiminen jne. Mutta tästäkin huolimatta kyl mie vielä viidennen voisin haluta. Sitten se olisi siinä.

  2. Meillä kolme lasta, 5,5v , 3v ja 8kk. Minä sain raskauden loppuvaiheessa slaagin että mitähän on tullu tehtyä. En haluakkaan kolmatta lasta, apua en pärjää. Mutta vaikka tämä kuulostaa kliseeltä; se menee sitten luonnostaan. Ei se ole ollut sen haastavampaa kuin kahden kanssa. Kyllä, enemmän töitä on ollut saada talo pysymään siistissä kunnossa ja ruoka suht ajallaan pöydälle. Aika nopeesti siihen lisääntyneeseen työmäärään tottuu, hahaha 😊😂
    Ja kasvaahan lapsetkin, he tykkää kanssa autella jos vaan saavat.
    Eli minä en ainakaan kokenut että olisi ollut paljon raskaampaa kolmen lapsen kanssa verrattuna kahteen lapseen. Tai sitten tämä meidän vaavi vaan on helppo 😉

  3. Hei! Useasti luen blogiasi ja mielenkiintoisia juttuja kirjoitat, mutta koskaan ei ole tullut kommentoitua. Tähän juttuun halusin nyt kommentoida, kun on 3 alle eskari-ikäistä lasta ja suhteellisen pienellä ikäerolla. Voin sanoa, että kolmas lapsi teki ainakin kodin ulkopuolella liikkumisesta haastavampaa jos yksin joutuu lähtemään, koska välistä jokainen meinaa lähteä eri suuntaan ja mietippä siinä, että miten saada porukka kasaan, että kukaan ei vaan loukkaa itseänsä. Mainittakoon vielä, että lapset ovat fyysisesti energisiä ja melko vilkkaita tapauksia. Kenestäkään en silti luopuisi vaikka elämä välillä olisikin raskasta, koska ei siinä kauan mene, kun lapset ovat isoja ja vaativat vähemmän perään katsomista. 🙂

  4. Meillä on kolme omaa lasta ja sijaisperhe ajatusta on välillä kypsytelty. Vielä tuntuu kuitenkin siltä, että omista nuorin on sellaiseen elämänmuutokseen liian nuori ja hän on sentään jo 11v. Voin vain kuvitella, millainen viikko teillä on ollut kun kaksi omaa on kuitenkin vielä noin pieniä!
    Varsinaiseen kysymykseesi vastaan, että minulla on aika sumuiset muistikuvat niiltä vuosilta kun kaikki kolme olivat alle kouluikäisiä… Just nuo pukemiset, lähtemiset, iltarutiinit jne. Huh, huh 😓 Tällä hetkellä elämme vaihetta kun kaikki kolme harrastaa – ja se on ihan oma juttunsa sitten se 😂

  5. Itselläni on kolme lasta, 8v, 6v, 1,5v ja 4kk. En koe elämää erityisen raskaana, vaikka kaksi vaippapeppua taloudesta löytyy isompien lisäksi 🙂 Isommat osallistuvat jo ruuanlaittoon, pyykkihommiin ja siivoamiseen. Tietyllä rutiinilla kun vetää päivät läpi, ei ongelmaa. Toki saa enemmän ennakoida, pakkaamiseen kuluu aikaa kun reissuun lähtee, rahaa kuluu enemmän, oltava iso auto yms, mutta asenteesta tuo on kiinni. Pidän kiinni suunnitelmista, rutiineista(ruoka- ja uniajat, lelut paikalleen, vaatteet pyykkiin, siivous jne), niin jää ihan hyvin myös omaa aikaa. Treenaamisesta en luista, kolmesti viikossa lihaskuntoa vaikka sitten puiston laidalla, pysyy päänuppi kasassa ja paremmin jaksaa arkea kun pitää itsestään huolen.

  6. Moi! täällä yksi kolmen lapsen äiti (4v, 7v ja 9v). Ehdin olemaan töissä 2v ennen kolmosen syntymää, joten minusta oli jopa helpotus kun tuli vauva ja sai kaksi vuotta keskittyä vain lapsiin. Minusta ei ole ollut mitenkään erityisen raskasta mutta se että kaksi isompaa harrastaa aktiivisesti, tekee välillä arjesta ”mielenkiintoista”. Etenkin kun puoliso on usein työmatkoilla. Aina saa tarkkaan miettiä miten kuskaa porukkaa ja kuljettaa pikku uhmaikäistä mukana joka paikassa. No se nyt on vaan logistiikkaa ja usein menee ihan hyvin.Mulla rankimmat vuodet äitinä oli kakkosen vauva-aikana. Sen jälkeen ollut helpompaa, vaikka kolmas oli meidän itkuisin vauva ja muutenkin tempperamenttisin. Kunnioitan valtavasti teidän tukiperheenä oloa – minäkin haluaisin!

  7. Neljä lasta,onneksi jo kaksi on yläasteella ja kaksi nuorempaa alakoululaisia. Mies tekee pitkää päivää ja olin tiukilla välillä kun lapset oli pienempiä. Sitä odotti eteisessä melkein milloin toinen tulee töistä kotiin ja heti kun auto kaartoi pihaan, hyökkäsin autoon ja kurvasin kauppaan ottamaan omaa aikaa. Nyt itsekkin kolmivuorotyössä ja mies tekee pitkää päivää yhä edelleen mutta hullun myllystä selviää asenteella. Toki mummu ja pappa auttoi jonkin verran lastenhoidossa ettei ihan piirille joutunu. Raskasta mutta toisaalta niin pieni hetki kun ovat pieniä:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta