Viimeinen kuukausi äippälomaa = kriisi.

*Postaus sisältää kaupallisia linkkejä

Oon tässä pohtinut tulevaisuutta ja sitä, mitä haluan tehdä äitiysloman jälkeen. Kysymys on siinä mielessä vaikea, etten oikein itsekään tiedä mitä haluan. Niinkuin joka asiassa, niin myös erilaisissa aloissa ja työpaikoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itselläni on tällä hetkellä koulutus kahteen eri ammattiin, joita voin kumpaa tahansa jatkaa periaatteessa milloin hyvänsä. No joo, sitä ammattia johon sain ensimäisenä koulutuksen en ole tehnyt nyt viiteen vuoteen, kun siirryin liikunta-alalle. Mutta vanhan virkapuvun esiin vetäminen tuskin olisi mikään aivan mahdoton homma sekään.

Housut Nike TÄÄLTÄ* / Toppi Nike, samantyyppinen TÄÄLTÄ*
Housut Nike, samantyyppiset TÄÄLTÄ* / Toppi Nike, samantyyppinen TÄÄLTÄ*

Tää äitiysloman loppuminen on aina jotenkin kriiseilyaikaa siinä mielessä, että ainakin mä itse palaan taas sen asian äärelle, mitä haluan elämältä (paitsi että naisten kai kuuluu vähän kriiseillä milloin mistäkin ihan ilman äitiysloman loppumistakin…). Juurikin noita hyviä ja huonoja juttuja on punnittava tarkkaan. Mun äippäloma loppuu siis virallisesti tän kuun lopussa, mutta jään vielä Theon kanssa kotiin. Koska meillä ei ole taloudellisesti ihan pakko, niin emme halua vielä häntä laittaa muualle hoitoon. Ben sen sijaan jatkaa dagiksessa kun on siellä jo muutenkin vuoden ollut ja viihtyy todella hyvin. Hän onkin kysellyt jo monena aamuna, että onko tänään dagispäivä 🙂 . Taloudellisesti olisi tietysti suurin säästö pitää molemmat pojat kotona, mutta tuntuisi vanhemman pojan kannalta vähän epäreilulta ratkaisulta.

Kun on yrittäjänä näinkin ”helpolla” alalla kuin liikunta-alalla, jossa rahaa sataa ovista ja ikkuinoista, niin on pakko miettiä muutamia juttuja; Onko järkevää maksaa hoidosta lähes 600€ kuussa molemmista lapsista (en ole tosin ihan varma mitä hoito maksaa kahdesta lapsesta), koska yrittäjänä joutuu tekemään aika hiton monta pt-ohjausta ja jumpanvetoa, että jää tuo 600€ konkreettisesti käteen! Toinen vähän kinkkinen juttu on se, että tämä ala on todella iltapainotteinen. Toki pt-puolella on asiakkaita, jotka ovat esimerkiksi itse vuorotyössä ja sen takia pääsevät myös päivisin tapaamisiin. Teen varmasti jo ohjauksia tänä syksynä iltaisin ja viikonloppuisin jonkin verran, mutta koitan pitää työmäärän maltillisena (edellisestä äitiyslomasta oppineena!). Valitettavasti vaan yrittäminen ei ole hirmu kannattavaa, ellei sitä tee ihan ”full speed”, koska juoksevat kustannukset ovat niin kovat. Eli kannattavinta on tehdä täysillä, tai ei sitten ollenkaan.
Toki liikunta-alalla on myös muita päivätöitä (siis ihan palkkatöitäkin), mutta niiden löytäminen saati niihin pääseminen on todella kiven alla! Eri asia on tietysti jos olisi yliopiston käynyt, eli omaa opettajan pätevyyden. Pitää nyt pitää silmät ja korvat auki joka suuntaan ja mulle saa ehdottomasti laittaa sähköpostia ([email protected]) jos tiedät hyviä mestoja, jossa iltatyöt ainakaan jatkuvasti eivät ole vaatimus!
Jos hyvä ja mielenkiintoinen palkkatyö liikunta-alalla löytyisi, en varmaan empisi vaihtaa yrittäjyydestä siihen. Ryhmäliikuntaa sen sijaan tulen varmasti vetämään vielä ryppyisenä mummunakin!B20I5365-Edit

Olen parhaillani Helsingin kesäyliopistossa ja suoritan siellä urheilulääketieteen opinnot (toivotaan, että pääsen tenteistä läpi…) ja tuntuu, että tämä on todellakin oma juttuni – ja on tuntunut jo nyt yhdeksän vuotta! Terveys, ihmisten motivointi ja innostaminen ovat todella lähellä sydäntä ja mun on vaikea kuvitella itseäni tekemässä jotain aivan muuta. Pidän takaportin vielä vanhassa duunissani, mutta vuorotyö ja ISTUMAtyö on kuitenkin juttu, joka lähtökohtaisesti tuntuu ahdistavalta. Tiedän kuitenkin mitä se on ja miten rankkaa se on. Olisi varmaan persosastolle hirveä shokki istua taas 12h putkeen…
Joskus kuulkaa tuntuisi vain helpoimmalta vaihtoehdolta, että olisi se oma tuttu ja turvallinen ”ihan ok” duunipaikka odottamassa äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen! Ei tarviis miettiä, että mikä olisi järkevin vaihtoehto, kun olisi tasan se yksi vaihtoehto!

Äh, tästä tuli nyt tällaista ihme ajatuksentulvaa ja pohdintaa… Ilman oikeastaan mitään järkevää pointtia 😀 ! Sorry!
Millainen tilanne teillä oli äitiyslomalta paluun jälkeen? Oliko odottamassa se oma vanha työpaikka, vai täysin uudet kuviot??

Blogin bannerikuva ja postauksen kuvat Petri Mast (http://www.petrimast.com/fi/). Suosittelen herraa LÄMPIMÄSTI, tulee mm. kuvaamaan meidän häät ensi vuonna 🙂 !

fityoutoo

22 vastausta artikkeliin “Viimeinen kuukausi äippälomaa = kriisi.”

    • Olen hätäkeskuspäivystäjä, olin ihan virassa silloisessa Pirkanmaan hätäkeskuksessa.

    • En ymmärrä miten, mutta jostakin oon arvannut että oot häke-päivystäjä 😂 oon ite ensihoitaja, ja välillä sitä miettii että ois mukava kokea se häken pää myös, eli ehkä vielä joskus… työllisyystilanne on vaan käsittääkseni aika onneton 😕

    • Ai päivystäjillä? Itseasiassa kuulin just, että huutava pula olis päivystäjistä (tää ei nyt tosin ole mitään virallista tietoa)!
      Työ on todella mielenkiintoista ja haastavaa ja siksi varmaan siihen kaipaankin toisinaan.

    • Ainakin meillä pohjoisessa on viimeisten kuulopuheiden mukaan huonosti töitä häkepäivystäjille, mutta ilmeisesti kuulopuheet ei pidä paikkaansa tai koske ainakaan koko Suomea. 😊

  1. Tuttuja ajatuksia! Mulla loppui äitiysloma tänään (mihin tämä aika on mennyt??), mutta jatkan myös hoitovapaalla ainakin toistaiseksi, kun ei vielä haluta laittaa pientä kodin ulkopuolelle hoitoon ja on mahdollisuus olla kotona. Samalla kuitenkin mietityttää jatko hoitovapaan jälkeen..mulla ei ole duunipaikkaa, johon palata (ennen vauvan syntymää pakersin gradun valmiiksi täysipäiväisesti), ja työpaikan etsiminen on tietysti edessä ja koko prosessi hieman ahdistaa.. Pitää kuitenkin nyt nauttia tästä ajasta, kun saa olla kotona ja pitää silmät ja korvat auki mahdollisten töiden suhteen. Eiköhän ne asiat järjesty jollain tapaa sitten kun niiden on aika järjestyä! 🙂

    • Ymmärrän sun fiiliksen! Mut ihana kun säkin pystyt jäämään vielä hoitovapaalle. Onko teillä päin kuntalisä kodinhoitontuessa?
      Onneksi mulla on työ, jota voin tehdä myös kotihoidon lomassa ainakin jonkun verran. Toi kodinhoidontuki itsessään on niin pieni, että etenkin täällä pk-seudulla sillä ei pitkälle pötkitä.

    • Joo, Espoossa kun asutaan niin on kuntalisä, mutta ei tässä silti tuloilla juhlita! 😉 Itsekin olen miettinyt osa-aikaisen työn hankkimista, joka olisi mahdollista toteuttaa ilman, että laitetaan lasta hoitoon. Mutta katsotaan..eka hoitovapaapäivä vasta menossa! 🙂 Mukavaa viikkoa sinne!

  2. Luin jostain aiemmastakin postauksestasi kuvauksen aiemmasta ammatistasi, et silloin maininnut mikä se oli, mutta arvasin, koska olen itsekin ollut häkessä töissä. En päivystäjänä, mutta hallinnollisissa töissä. Häkepäivystäjän elämää työpaikalla ja vapaalla seuranneena, ymmärrän hyvin, että veto sinne ei ole liikunnalliselle ihmiselle kovin suuri. Huh sitä istumista…Toisaalta pitkien vuorojen takia vapaapäiviäkin kertyy mukavasti.

    • Joo siinä työajassa on puolensa ja puolensa. Vuorot on todellakin pitkiä, mutta arvaappa kolmesti kaipaanko palkallisia lomia 😀 ! Niitä kun ei tässä yrittäjän arjessa ole näkynyt.
      Lisäksi meillä oli pikassa todella upea porukka ja työkaverit on kyllä monen työn suola. Se yhteisöllisyys, sitä kaipaan!

  3. Miulla oli Eetun mammavuotena silleen,että määräaikainen työsopimus loppui sillä aikaa kun olin lomalla,eli olin periaatteessa työtön. Rekryä ei tullut joten piti etsiä muuta..oli hieman stressaavaa,mutta onneks löytyi edes jotain töitä :).

    Tsemppiä päätösten kanssa! 🙂

    • No olipa haastava tilanne. Sä oot onneksi sellainen tehomamma, että varmaan löydät töitä! Mä oon aina ollut sitä mieltä, että hyville tekijöille löytyy kyllä duunia. Tosin ei aina välttämättä heti omalta alalta.
      Tsemppiä ja jaksamista <3.

  4. Liikunta-ala yhdistettynä terveystieteisiin kuulostaa ihan täydellisen mielenkiintoiselta, toivottavasti löydät siltä alalta töitä sitten kun sen aika on.

    Olen nyt kesälomalla, sitten hoitovapaalla, ja vuodenvaihteessa palaan töihin (toivottavasti saadaan läheltä dagispaikka, huonolta näyttää :/ ). Saa nähdä miten kroppa kestää toimistotuolissa homehtumisen, kun nyt kotona saa touhuta ja mennä koko ajan. Toisaalta kaipaan jo kovasti töitä ja työyhteisöä (en sitä stressiä kylläkään!), kun tuntuu että hukkaan vähitellen itseni tässä 100% äitiydessä.

    • Niin kyllähän mulla on jo tavallaan työ valmiina, kun voin yritystäni alkaa pyörittää melkein heti, mutta saas nähdä mihin vaihtoehtoon päädyn.
      Meillä on kans ihan törkeet jonot täällä (näillä näkymin kai 2-vuotta) ja juuri kuulin että tonne Staffaniin ei oteta edes alle 3-v enää.
      Eli olis pitänyt jo laittaa hakemus meneen Theostakin…

  5. Olipa hauska sattuma nähdä tämä postaus, koska juurikin tänään aloin kriiseilemään omasta jatkostani. Päässä sinkoilee miljoona ajatusta puolesta ja vastaan… Pitää varmaan omaankin blogiin jokin tajunnanvirtateksti vääntää, ehkä se saa näitä ajatuksia järjestykseen. Tsemppiä sinne!

    • Hehe, onneksi en ole siis ainoa joka kriiseilee 😀 !
      Käyn varmasti lukemanssa!

  6. Ymmärrän täysin kriiseilysi. Itse oon kolmen lapsen kanssa hypännyt aina tuntemattomaan äibbiksen jälkeen tai oikeastaan jo siinä vaiheessa kun aloin odottamaan. Työsuhde oli aina määräaikainen (samassa paikassa yli 5 vuotta). Aloin kriiseillä puolessa välin äibbistä että mitähän sitä sitten kun se loppuu kun en vaan ihmisenä ole sellainen joka jää kotiin. Arvostan niitä jotka jää ja on lasten kanssa. Minä olen vaan parempi äiti jos käyn töissä vaikka lapset ovatkin koko elämäni. Nyt odotan neljättä lastani ja ensimmäisen kerran en ainakaan vielä stressaa siitä kun äibbis loppuu kun erityislapseni x2 ovat koulussa ja pienin käy päikässä 11h viikossa näillä näkymin niin aion nauttia täysillä vauvan kanssa kotona. Eiks oo hyvä suunnitelma? 😀 toteutus voi ontuu aikanaan paljonkin 😂 mutta koska tiedän että tämä on varmasti se viimeinen vauvani niin jotenkin ajattelin kriiseillä sitten myöhemmin ja antaa lapsilleni nyt aikani. Minulla ei edelleenkään ole paikkaa mihin palata eikä kukaan minua kaipaa missään. Valmistun kolmanteen ammattiin nyt jouluna joten Mahtaakohan aikanaan olla kysyntää äibbiksellä olleelle. Sen näkee sitten 😊

    • Mä uskon, että sun kaltaiselle tehopakkaukselle kyllä löytyy käyttöä työmarkkinoilta, joten älä huoli! Sitäpaitsi äitiysoman loppumiseen on vielä niin pitkä aika, että asiat ehtii muuttua vaikka ja kuinka tässä välissä. Koitan olla itse miettimättä liian pitkälle tulevaisuuteen, koska a) liian aikaiset suunnitelmat myös muuttuu helposti ja tuottaa pahimmassa tapauksessa pettymyksen ja b) jotain jännittävää voi aina ilmaantua, josta voi sitten ottaa kopin siltä istumalta!
      Nauti masusta ja vauva-ajasta. Mä alan varmaan kriiseileen nyt, että oonkohan enää koskaan itse raskaana heh heh 😀 .

  7. Miä aattelin eka, et ootko poliisi mut sit mainitsit 12h istumatyön ja mieleen tuli häke 😀

    Mulla vähän samankaltaisia mietteitä, tosin en oo äitiyslomalla tai mitään. Teen vuorotyötä, hyvin epäsäännöllistä sellaista ja nyt oon hakenut saman alan hommiin, joka uskoakseni on päivätyöpainoitteista – säännöllisyys on sitä mitä nyt haluaisin elämältäni. Asiaa ei vaan helpota se, että nykyisen 50km työmatkan sijaan JOS lykästää ja saan tuon toisen työn, työmatka kolminkertaistuisi. Tässä nyt kriiseilen jo etukäteen että kannattaako mun ottaa unelmien työpaikka , jossa pääsen haastamaan itseäni ja näkisin tätä alaa, jolla olen työskennellyt jo 8 vuotta toiseltakin kantilta ja joko A)käyttää arkisin kolminkertainen aika työmatkoihin tai B)muuttaa osa-aikaisesti toiselle paikkakunnalle kun meillä on kuitenkin omistusasunto mieheni kanssa nykyisellä asuinpaikkakunnallamme.
    Toisaalta taas, mieheni on juuri valmistumassa ammattiin ja työmarkkinat sinänsä ovat ”avoinna” ja hänelläkin olisi syy laajentaa työnhakualuettaan, jos mulla olisi jo jalkaa ovenraossa tuolla isommassa kaupungissa.

    Ja tosiaan, hakuaika loppui eilen enkä ole saanut edes haastattelukutsua (vielä?) 😀 Mutta kannattaahan se stressata jo varmuuden vuoksi etukäteen ^^

    • Hei pidän nyt ihan hulluna peukkuja!
      Sanoisin kyllä, että go for it, jos tän paikan kanssa lykästää! Ymmärrän ton työmatka-ahdistuksen ja itse oon sellainen ihminen, joka ei suostu kuluttamaan hirveitä aikoja työhön päästäkseen. Joten vahvasti harkitsisin myös asunnon myymistä, jos teillä ei ole nykyiseen kotikuntaan jotain elämää suurempia siteitä.

  8. Mulla loppui äitiysloma jo vuodenvaihteessa ja olin kevään hoitovapaalla. Loppukeväästä ilmoittauduin avoimeen suorittamaan ympäristötieteen opintoja ja anoin elokuusta alkaen aikuiskoulutustukea eli aion opiskella tulevan kauden. Alanvaihto on vähän mielessä, mutta sinne on kyllä matkaa. Varmaan joudun palaamaan omiin töihin vielä sitä ennen. Liikuntalääketieteen opinnot kiinnosti muakin, luin itse asiassa kolme vuotta sitten lääkiksen pääsykokeisiin mutta en sit hakenutkaan kun tämä ympäristöpuoli osoittautui kiinnostavammaksi! Tsemppiä ja kyllä löydät varmasti hyvän ratkaisun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta