Viimeistelyä vaille valmis!

Se olis sitten tämän pyhäputken viimeinen päivä tänään. Harvoin saa työssäkäyvä ja opiskelija nauttia näin pitkistä vapaapäivistä, vaikka sitten on tietenkin iso joukko myös niitä, joille pyhät merkitsevät lähinnä vain lisää liksaa muutaman päivän osalta. Itsekkin ”entisessä elämässäni” viis veisasin normikansan vapaapäivistä, vaan töissä oltiin ja yleensä aina just sillon kun muut oli lomalla (tai edes valveilla…)!
Suku ja Laku pääsivät aamulla reippaalle tunnin lenkille ja nyt ne makaakin puolikuolleena olohuoneessa samalla, kun minä lusikoin naamaani suolatonta puuroa. Yök!
Olen suolan suurkuluttaja ja mieluiten liikaa sitä suolaa kuin liian vähän. Tästä viikosta tulee siis makumaailman osalta hyvin hyvin valju.

Eilen illalla viimeisten kovin treenien jälkeen olin niin väsynyt, että mieleni teki salilta tullessa vain kaatua eteisen matolle suorinvartaloin ja nousta vasta seuraavana aamuna. Energiatasot oli kyllä ennnenkuulumattoman alhaalla! Huomaan itse totaaliväsymyksen siitä, etten jaksa edes puhua. Ja se on aika ennenkuulumatonta tällaiselle entiselle puheammattilaiselle! Ainoastaan uunissa valmistuvat lankkuperunat saivat jotain sisälläni liikahtamaan siinä määrin, että kuin sokea koira suunnistin sohvalta keittiöön katselemaan sitä ihmettä.
No, varmaan ihan kertomattakin arvaatte, että lankkuperunoita ei oltu tarkoitettu K. Viirretin suuhun… Sain kuitenkin sen verran tuosta suloisesta tuoksusta energiaa, että jaksoin kaivaa omat riisini ja kanani jääkaapista lautaselle.
Olen ihan varma, että eilen viimeisen kovan treenin jälkeen kroppani sanoin minulle, että nyt riittää, kiitos, tack ja kiva että kävit.

Yksi tämän dieetin ikävimmistä sivuvaikutuksista on se, että välillä tuntuu että olen menettänyt huumorintajuni aivan kokonaan. No joo, tiedän kyllä ihmisiä joilta se tuntuu puuttuvan aina, olivat he dieetillä tai eivät, eikä heillä ole pienintäkään itseironiaa :). Itse kuitenkin rakastan huumoria ja voisin väittää, että normaalitilanteessa osaan kyllä nauraa itselleni! Viimeaikoina on kuitenkin tuntunut, että ihan läpällä tarkoitetut ”söin muuten juuri vatsani täyteen ihanaa ruokaa”-jutut saavat verenpaineeni heti nousemaan (vaikkakin yritän olla näyttämättä sitä). Yksi aamu eräs äijä salilla totesi, että ”ei taida olla vielä posket tarpeeksi lommolla” ja olin ihan valmis mottaamaan häntä – vaikka hän ihan varmasti vain laski leikkiä! Myös säälivät kommentit ärsyttävät suunnattomasti. Okei, mä ymmärtäisin jos mulla olisi syöpä! Säälikää sitten, mutta tässä tilanteessa sille säälille ei ole juuri käyttöä!!!
Odottakaa hei ihmiset enää viikko! Sitten mä saan mun huumorintajun takaisin ja voitte taas alkaa soitella mulle :D!

Minulta on muuten jostain syystä viime aikoina kyselty erityisen runsaasti, milloin aijon tehdä lapsia?!?
Niinkuin niitä nyt muutenkin vain ”tehdään”, että eikun vaan kone laulamaan ja tulos on nähtävissä 9kk kuluttua. As if…
Ja mitä ihmettä, nyt kun itselläni on tässä jotkut vauvat ihan viimeisenä mielessä, niin mikähän on rohkaissut niin monia tiedustelemaan juuri nyt aikataulua perheen perustamisen osalta..?
Sanoinkin yhdelle tiedustelijalle (joka oli itseasiassa vielä lähes tuntematon herrasmies), että kuuleppas, jos mä olen helvetinmoisella työllä ja tuskalla saanut hankittua itselleni unelmieni vatsan, niin haluanko mä välttämättä heti räjäyttää vatsanpeitteeni tunkemalla korispallon sisälleni?? EN!
Hän ei sitten katsonut asiakseen jatkaa enää keskustelua :). Mutta otetaan nyt ihan yksi asia kerrallaan tässä elämässä. Itselläni on se fiilis, että jos tämän unelman aikoo hoitaa pois päiväjärjestyksestä, niin se on tehtävä ennen kätilöopiston kanta-asiakkuutta!
Älkääkä ymmärtäkö väärin. Vauvat ovat ihan ok tyyppejä. Ja melkein kyllä väittäisin että yksi vaativa koiranpentu riittää tyydyttämään hetkeksi äidilliset tarpeeni!

Alankin nyt odottelemaan, millaisia järisyttäviä kemiallisia reaktioita suolaton aamupuuro saa elimistössäni aikaiseksi :D. Voin siis ihan hyvällä tunnolla ottaa vaikka kutimet käteen ja karata sohvalle nyt kun olen antanut kroppani tieteen käyttöön.
Mämminmakuista maanantaita kaikki ulkoisesti ja sisäisesti kireät lukijani!

fityoutoo

Yksi vastaus artikkeliin “Viimeistelyä vaille valmis!”

  1. Kiitos näistä ihan mahtavista blogiteksteistä. Ei se huumori ihan kokonaan voi olla hukassa ;)Niin ja hurjasti tsemppiä ensi viikonlopulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta