Viitsiskö päästä bikinikuntoon??

Meilläkin on aika monen muun suomalaisen tavoin matka varattu lämpöön talveksi. Marraskuussa lennämme Thaikkuihin. Mulle se on toinen kerta kyseisessä maassa, miehelleni jo kymmenes. Ajateltiin ottaa tällä kertaa joku perusvarma vaihtoehto pikkumiehen takia, vaikka haaveillaankin kovasti Etelä-Amerikasta ja muutamasta muusta kaukaisemmasta kohteesta. Yhdessä ollaan oltu 4v sitten Malesiassa ja 2v sitten Balilla. Tarkoitus olisi aivan täysin vain rentoutua ja nauttia auringosta.

IMG_2595

IMG_2605Varmaan siellä on muitakin, jotka ovat miettineet joskus miten ihana sitä olis kerrankin näyttää hyvälle bikineissä!! Siis niin, että kun jälkeenpäin katsoo lomakuvia, niin vois ajatella ”ei hitto mä näytän upealta!”. Eikä aina vaan niin, että oonpa plösähtänyt.
Viime reissussa mun hyvä tekosyy rantautuneen ryhävalaan olemukselle oli onneksi yli puolenvälin edennyt raskaus 😀 .  Oli jotenkin ihanaa, kun vatsa jo alkoi tuossa vaiheessa jo kunnolla näkyä!

Mä en henkilökohtaisesti koskaan ole nähnyt itsestäni yhtään bikinikuvaa, joita olisin voinut katsoa ylpeänä omasta kunnosta! Kai sitä on vaan jotenkin aina niin armoton omalle ulkonäölle ja painin aina vähän väliä niiden ajatusten kanssa, että miksi en pääse elämäni kuntoon, vaikka mulla on kaikki tieto ja taito. Nyt en siis aja takaa mitään riutunutta fitnesslookkia, vaan sellaista vartaloa johon MINÄ itse olisin tyytyväinen; Sopivasti kurvikas ja timmi, urheilullinen kroppa.

Bali 2v sitten ja raskausviikko 24...
Bali 2v sitten ja raskausviikko 24…

Mä eilen pohdin mun hyvän ystävän kanssa tätä ikuisuuskysymystä omasta ns.unelmien vartalosta. Eli kuvitellaan nyt, että aloitan himotreenin ja himoruokavalion marraskuuta silmälläpitäen ja tietysti sitä hetkeä, kun vedän niskaani jotkut mun uudet, täydellisesti istuvat biksut! Siinä on mun mielestä pari aika isoa ongelmaa;
1. Voisinko muka oikeasti olla koskaan tyytyväinen? Siis vaikka olisin kuin hiton upeassa tikissä, niin ajattelisinko silti vain lomakuvia katsellessa, että tuo paikka roikkuu ja aaargh olen kaamea löllerö..? 
2. Toinen juttu mitä mietittiin on se, että mitäs sitten kun siihen kovasti tavoiteltuun kuntoonsa onnistuu pääsemään? Jee, näytän hyvältä bikineissä. Onpa upeaa katsoa nämä lomakuvat pari kertaa läpi ja sitten ne hautautuu koneen kovalevylle. Olen nähnyt kaksi kuukautta painanut kieli vyön alla aurinkoranta silmissä kiiluen. Ja oikeastaan ilman syytä 😀 !
Tää on sama homma kun niiden ”viimeisten viiden kilon” pudottaminen. Mitä väliä sillä on oikeasti, onko viisi kiloa plus vai miinus?? Ainoa ilo taitaa olla se, että tietää että on sen 5kg laihempi! Muutenhan sillä ei ole juuri mitään vaikutusta ja silti niiiiiiin moni haaveilee niistä pääsevänsä eroon!

Toki bloggarin näkökulmasta bikinikuvat on helppo tapa saada lukijavirta blogiin. Ja ne ”kuntokuvat” liittyy toki aiheeseen(fitnessblogit) ja on ihan normaalia olla esim pienissä treenivaatteissa omissa kuvissaan. Silti mä en jotenkin ilkeä laittaa jatkuvalla syötöllä jotain vähäpukeisia ”poseerauskuvia” omaan blogiini (vaikka niissä ei siis mitään pornahtavaa olisikaan) koska en ole missään fitnesskunnossa. Mä otin kyllä vähän kuntokuvia tässä viime viikolla jos tässä nyt innostuu.

IMG_2460-001

Mun mielestä oli jotenkin tosi kamalaa lukea joskus Mungoannan kommenttiboxia sen jälkeen, kun hän oli postannut lomakuvia itsestään – myös bikineissä. Anna oli kuvissa aivan upea ja hänellä on todella kaunis luonnollinen kroppa ja sitten nää jotkut ihanat anonyymit tulee haukkumaan kommenttiboxiin läskiksi! Tulee vähän tunne, että anteeksi nyt, mutta missäköhän 0% rasvaisessa överifitnesskunnossa sitä pitä muka olla että olisi riittävän laiha blogin lukijoille?! Eikö ole tärkeintä, että jokainen viihtyy omassa kropassaan oli sitten bikinit tai pilkkihaalari päällä? Mun mielestä ulkonäöllisiäkin tavoitteita treenaamisessa voi olla, mutta ei voi olettaa, että kaikki haluaa olla samannäköisiä kuin itse!
Muakaan ei oikeasti kiinnosta yhtään, missä kunnossa jokainen on tai on olematta bikineissä. Mä huolehdin mun omasta ulkonäöstä.

Oikeastihan olisi helpointa vaan iskeä ne biksut päälle Thaikuissa, sulloa se kamera laukun pohjalle ja vältellä peilejä. 😀 Toinen vaihtoehto on tehdä vedenpitävä plääni, jossa jokainen ruoka punnitaan ja aamuisin kello herättää 05.00 aamulenkille. Kuulostaa vaan niin pirun työläälle se…
Jos nyt kuitenkin haluaisi hieman tiristää pois sitä läskiä ilman, että tarvii kärvistellä, niin mitä voisi tehdä?? Eli mikä voisi olla se ”pienin askelin bikinikuntoon” pläni? Ja hei, jos nyt ei vielä ensi talven lomaksi niin vaikka ensi kesäksi!
Itse ainakin ajattelin, etten osta kotiin mitään herkkuja ennen matkaa! Helpoin tapa vähentää turhia kaloreita on nimittäin olla ostamatta niitä kaloreita kotiin! Toinen juttu mitä voisi miettiä on, että mitä ylimääräistä tulee syötyä/juotua päivittäin, jotka ovat enemmän vain turhaa rahanmenoa? Itse usein nimittäin nappaan matkalla esim. latten tai ostan jonkun smoothien. Vaikka ihan oikeasti voisin ostaa sen peruskahvin ja ottaa kotoa jonkun pienen evään!
Aerobista tulee myös lisättyä vähän väkisinkin kun menin lupautumaan Asicsin juoksutiimiin ensi kevään Helsinki CIty Runiin! Tämä syksy ja talvi meneekin siis treenaillessa puolimaralle, mutta treenimäärät näyttävät ainakin My Asics-juoksuapilla* tehdyn treeniohjelman mukaan olevan aika maltillisia ainkin näin aluksi! Muutama 3-5km aamulenkki ei todellakaan ole paha rasti ja toki kunto kasvaa samalla joka on pelkästään hyvä asia!

En epäile yhtään ettenkö voisi päästä siihen unelmien bikinikuntoon, koska olen jo nyt ihan ”ok” kunnossa. Halu ei ole kuitenkaan sama asia kuin motivaatio, eli vaikka kuinka haluaisi jotain asiaa, niin motivaatio on kuitenkin se, jolla lopulta pääsee tavoitteeseensa! Koska en ole valmis (=en jaksa alkaa) mihinkään radikaaleihin dieettijuttuihin, niin pienet muutokset saavat riittää ja katsotaan tuleeko niillä mitään tuloksia!
Oletteko mielestänne tällä hetkellä siinä omassa ”unelmien bikinikunnossa”? Vai kiinnostaako ylipäätään miltä näyttää niissä lomakuvissa?

 

fityoutoo

10 vastausta artikkeliin “Viitsiskö päästä bikinikuntoon??”

  1. Voin todistaa nähneeni sun melkein bikineissä ja olit kyllä ihan bikinikunnossa! Eli otsikko on hämäävä, koska sitähän sä jo oletkin 😉 Kaunis kroppainen nainen. Ihanaa reissua teille, oon jo nyt vähän kade tuollasesta aurinkolatauslomasta <3

    • Voi että Marissa, sä hyvänmielen tuoja 🙂 !
      Joo, me kaikki ollaan bikinikunnossa, siis sellaisina kuin ollaan! Tuntuu vaan, että ne oman ikuiset ongelmakohdat on ja pysyy, vaikka kuinka hinkkaa 😀 . No, mutta kuten sanoin niin tuskinpa tää elämä tästä miksikään muuttuisi, vaikka omistaisikin ihan superwow kropan!

  2. Pakko sanoa, että mun mielestä sä oot kyllä bikinikunnossa jo 😉 mutta toki sehän aina riippuu siitä mikä kenenkin mielestä on bikinikunto. Omalla kohdallani bikinikunto on vajaan 10kg:n päässä, ei siis kovin kaukana mutta liian kaukana kuitenkin. Treenimotivaatio on ollut ihan surkee ja lihasmassa on vaihtunut läskiksi. Niinkuin sanoit halu on eri kuin motivaatio. Halua mulla kyllä riittää. Olenkin tässä viimeiset kaksi viikkoa tehnyt ankaraa ajatustyötä että saisin sen motivaation kaivettua kiven alta ja saisin treenit käyntiin. Ja heti kun räkätauti tästä helpottaa, matka kohti bikinikuntoa alkaa. Mitään hullua tapporääkkiä en aloita vaan hissunkissun edeten. Toivottavasti olisin rantakuosissa kesäksi 😀

    • Haha, joo no kyllähän mä olenkin ihan ”ok” kunnossa, mutta olispa ihana olla joskus oikein toooosi hyvässä kunnossa! Mutta kuten sanoit, niin se hullu tapporääkki on kyllä suorastaan motivaation tappaja. Aluksi saattaa olla hyvä fiilis, mutta liian kova tahti väsyttää. Mieluummin siis niin, että muuttaa yhden asian kerrallaan ja kun saat tuloksia niin motivaatio samalla kasvaa.
      Tsemppiä syksyyn ja talveen, nähdään ens kesänä biitsillä! 😉

  3. Moikka!
    Vitsit mitkä kannikat noissa farkkukuvissa 🙂 Voisitko tehdä (ootko tehny?) juttua pakaran aktivoimisesta? Itellä on ollu jo pitkään ongelmaa tuntuman saamisessa pakaraan. Kyykyt menee kaikki lähestulkoon etureiskoille ja on jotenkin tosi hankalaa saada tuntumaa kannikoihin. Oon käyny fyssarillakin asian tiimoilta ja mun selkäongelmat johtuu pitkälti juuri ”laiskoista” pakaralihaksista..

    • Haha kiitos 😀 ! Piti oikein palata katsomaan, että mitäkähän sä oikein hourit….
      Teen tästä jutun, kiitos vinkistä! Itsellä sama ongelma!

  4. Moikka! Täällä ilmoittautuu toinen puolimaratonille ilmoittautunut! Tarkoitus olis kanssa HCR juosta toukokuussa, hui. 😀 Juoksu taustaa on tosi vähän ja nyt jännittääkin miten tästä selvitään.. Yllytyshulluna lähdin mukaan kun työkaveri haasto. 😉 Koitin kanssa tota tehdä tolla asicsin sovelluksella jonkilaista reeniohjelmaa nyt mutta mulle pamahti samantien 5 ja 7km lenkkejä, apua! Täytyy vielä googletella olisko vähän kevyempiä, just 3 ja 5km lenkkejä alkuun mahdollista saada. Semmonen kysymys mulla oikeestaan oli kun tän luin, että miten yhdistää salireeni nyt tälläsen puolimaratonille reenaamisen ohelle? Salilla käyny nyt noin 3krt viikko plus muutama jumppa/kehonhuoltotunti. Miten tässä nyt olis fiksu toimia että lihakset säilys ja silti toi puolimaraton olis mahdollinen päästä kunnialla läpi.. 😉 Onko sulla hyviä vinkkejä? 🙂

    • No mitenkähän sit se sulle laitto het alkuun noin kovia…? :O Minkä laitoit aikatavoitteeksi? Mä taisin laittaa 1h50min… Heitin sen kyllä täysin arvalla :D…
      Mutta kysymykseesi lenkkeilyn ja puntin yhdistämisestä sanoisin näin; Lenkkeily on siinä mielessä hyvä, että se kiinteyttää hyvin alakertaa ja toki myös muokkaa jalkojen muotoja. Mutta jos tahdot hankkia lihasmassaa, niin silloin pitkät aerobiset lenkit ovat huonoja. Kuntosalitreenaajalle sopii paremmin esim. intervallityyppiset treenit tai mäkitreenit. Täytyy toki muistaa, että se unelmien kroppa on saavutettavissa monella eri tavalla ja eiköhän suurin osa naisista kuitenkin haaveile ihan normaaleista urheilullisista jaloista, eikä mistään megaisoista reisistä :D. Muita vaan huolehtia lihashuollosta (lue toi mun rullauspostaus viikon takaa) sekä pidä huolta palautumisesta. Kovan jalkapäivän jälkeen en tekisi lenkkiä vaan pitäisin lepopäivän välissä.

  5. Kiitos! 🙂 Laitoin aikatavoitteeksi 2h 15min, vaikka ainoa tavoite oikeasti on juosta koko puolimaraton kunnialla läpi.. 😀 Silti ehdottaa 5 ja 7km lenkkejä heti alkuun. Hui. Mutta olen googletellut itsekkin erilaisia suuntaa antavia juoksuohjelmia tässä ja koitan koota niistä itselle mieleistä. 🙂 Vaikeinta tulee olemaan RAUHALLINEN aloitus ja kunnon kohottaminen. 🙂

  6. Kai se unelmakunto lähtee siitä miten itsensä näkee. Aina voisi löytyä jotakin parannettavaa, vaikka olisikin kuihdutettu lihaskimppu – siis omiin silmiin. Katselin nyt kuvia ennen lapsia ja silloin silmät näki vain äkkiäpiiloonetteikukaannäe- materiaalia ja nyt niitä katsoo että johan on ollut hyvä kunto. Mutta uusimmatkaan kuvat ei jää kakkoseksi niille. Vaikka painoa on yhä enemmän, kuvissa näkyy vaan iloinen ja onnellinen mamma, eikä kertaakaan käy mielessä että olisipa paljon parannettavaa, vaan ihania muistoja. Eli kyllä kiinnostaa miltä niissä näyttää, mutta ei sitä enää tule syynättyä jokaista muotoa niin tarkasti kun päällimmäisenä välittyy se hyvä fiilis. Ennen kyllä tuli vedettyä kunnon lomalle lähtö spurtit 😀 Nyt sitä jotenkin on paljon armollisempi itselleen.
    Mutta sinä näytät kauniilta ja elinvoimaiselta kuvissa ja itse jättäisin pikaspurtit välistä ja käyttäisin sen ylimääräisen stressin mielummin rentoutumiseen ja loman odotukseen että lomastakin tulisi rennompi ja onnistuneempi kokemus. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta