Virsiä ja kehonhuoltoa

Tässä vaiheessa, kun kisoihin on enää reilu viikko aikaa on otettava käyttöön kaikki keinot! Kehonhuollon lisäksi olenkin siis turvautunut esimerkiksi virsien laulamiseen – olenhan kova tyttö laulamaan! Virsikirjasta ovat sivut jo lähes puhkikuluneet, kun minä tyttö veisaan täällä omat ja naapureidenkin korvat lukkoon!

Todellisuudessa virsien laulaminen liittyy aamun tapahtumiin. Juuri ennen kun heräsin, näin unta, että tein lumihangessa spagaatin, ihmttelin että mites helvetissä musta on yht äkkiä tullut näin notkea ja aloin laulaa virttä 517; Herra kädelläsi. Eräs kaverini, joka on ilmeisesti sittemmin luopunut historian opettajan työstään ja vaihtanut sen unien tutkimiseen kommentoi unen viittavaan haluksi tulla notkeaksi kristityksi. Että tällasta.

Jos nyt puhutaan vaikka väliin jostain järkevästäkin, niin ensinnäkin muutaman päivän blogihiljaisuus johtuu siitä, että rakas läppärini on alkanut laittamaan elintoimintojaan kiinni kuin saattohoidossa oleva vanhus konsanaan. Aina välillä saan sen herätettyä henkiin ja sain jopa tallennettua sisällön kovalevylle – joskaan tämä idea ei tullut omasta päästäni, yllätys sinänsä. Ja suoraan sanottuna olisi jäänytkin idean tasolle, ellei ulkoista kovalevyä olisi kiikutettu aivan nenäni eteen! Joten kiitos kuuluu tästä toimenpiteestä aivan jollekkin muulle…
Sen nyt tietää kaikki, että nykyään näiden rakkineiden elinkaari ei ole juuri muutamaa vuotta pidempi, mutta kyllä tuntuu haaskaukselta heittää pois näinkin tyylikäs valkoinen yksilö, surullista suorastaan. Muutama nappikin tosin puuttuu, mutta niillä en olis kyllä muutenkaan mitään tehnyt. Tuo iPad ei kuitenkaan aja kannettavan asiaa siinä mielessä, ettei sillä viitsi mitään pidempiä juttuja, kuten esimerkiksi tätä blogia kirjoittaa muuta kuin aivan hätätapauksessa vammaisen kosketusnäppäimistönsä ansiosta.

Tällä viikolla eletään viimeistä kovaa viikkoa ja täytyy kyllä sanoa että nyt jos on jotain mehuja jäljellä tässä kropassa niin ne vedetään irti! Kroppa huutaa ruokaa ja yritän pitää itseni viimeiseen asti mahdollisimman kiireisenä. Jos jotain olen oppinut tästä dieetistä mahdollista seuraavaa dieettiä ajatellen, niin se kuuluu ”stay away from kitchen!!”. Oikeastaan koko kämpästä pois pysytteleminen on osoittautunut kaikista parhaimmaksi ratkaisuksi. Ruokien mukana kantelu on siinä mielessä turvallista puuhaa, että kipon tyhjennyttyä santsikierros ei olisi edes mahdollista! Täällä kotona vaan ahdistus kasvaa keittiön läheisyydessä. Kyse ei ole oikeastaan edes nälästä, en oikein osaa kuvata tunnetta. Se on kehon viesti polttoaineen vähyydestä, tarve syödä jotain, ihan mitä tahansa. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka hyvin loppujen lopuksi dieetti on mennyt ja ilman mitään megaluokan sortumisia. Täytyy myöntää, että näin loppuajasta pikkutomaatit ja pepsi max ovat olleet iso pelastus!
Tänään vein taas ruokailun uusiin sfääreihin, söin nimittäin kävellessäni bussipysäkiltä kotiin, koska minulla oli hitonmoinen kiire talonyhtiön kokoukseen.

Toinen asia, jonka tästä dieetistä olen oppinut on se, että kun energiaa on, niin TOIMI!
Silloin on juuri se hetki, kun pyykit kannattaa laittaa koneeseen, kukat kastella, luututa lattiat ja ommella vihdoin ja viimein ne hiton verhot jotka ovat lojuneet tuolla vaatehuoneessa jo puoli vuotta. No okei, niin suurta energiapiikkiä ei meikeläiselle ainakaan vielä tällä dieetillä ole tullut, että ne uudet verhot olis saatu ikkunaan asti :D. Sitä odotellessa…
Olen kuitenkin huomannut, että jos tänään on tätä, niin huomenna voi olla ihan toista. Tänään ehkä jaksaa ja huomenna jaksaakin sitten vain maata. On se vaan niin älytöntä! Välillä painan menemään niin hitonmoista kyytiä ja otan kaiken irti hetkittäisestä virtapiikistä. Ilman niitä täällä kotosalla ei olisi nimittäin imuroitu varmaan kuuteentoista viikkoon… Gröhöm. Kurkussani on varmaan jotakin.

Pääsiäinen on ensi viikonloppuna ja täytyy myöntää, että jopa kinder-munien välttelyä enemmän minua harmittaa neljän vapaapäivän tuhlaaminen kotona kököttelyyn. Kisat ovat tällä hetkellä mielessäni noin joka toinen sekunti, mutta näitä yhteisiä pitempiä viikonloppuja on tässä taloudessa valitettavasti lähinnä joskus ja jouluna.
No, voisihan tässä toisaalta tehdä jonkun pikareissun iloiseen Itä-Suomeen tai lentää jopa jonnekkin päin eurooppaa, mutta ei kyllä ole paljon enää tsäänssejä tai sen puolen intoakaan lähteä pakkailemaan eväsrasioita pidempää reissua varten. Muutenkin lauantaina ja sunnuntaina treenataan ihan normaalisti ja ainoastaan perjantaina passaan salin koska se on kiinni. Maanantaina alkaakin loppu viimeistely kisaa varten ja silloin täytyy ajatuksien olla jo tiukasti niissä sekä tulevassa viikonlopussa.
Tiedän että moni fitnessihminen käy dieetin aikana reissaamassa jopa ulkomailla asti, mutta itsestäni tuntuu ainakin tällä hetkellä siltä, etten pystyisi samalla nauttimaan lomasta ja samalla kyttäämään joka ikistä suupalaa. Vaikka elän terveellisesti ympäri vuoden niin loma on kuitenkin minulle se hetki, kun voi höllätä arkirutiineista ja nauttia elämästä! Enkä tällä tarkoita sitä, että kaksi käsin vedetään sateenvarjodrinkkejä aamusta iltaan ja ruoka on koko ajan pelkkää hiilarimössöä.

Toivottelen kuitenkin kaikille oikein mämminhajuisia pääsiäispyhiä, joskin toivon updeittaavani tilannetta vielä viikonlopun aikana. Huomenna on nimittäin luvassa tässä huushollissa viimeinen yksityinen bikinikierros ja jos sen satutte missaamaan, niin seuraava kerta onkin sitten Turun konserttitalolla!

fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta