Voihan biksu sentään…

Tuli oltua aika tiukkaan koneella lauantain ja sunnuntain bikinifitness-karsintojen jälkeen ja vielä on tietysti Oulun karsinta edessä. Itselläni kun kisaaminen vielä kytee jossain pinnan alla ja rakkaus lajiin on kumminkin olemassa. Oli mielenkiintoista nähdä uusia kilpailijoita ainakin kuvissa, vaikka tietysti sitä todella tärkeää asiaa tässä lajissa, eli esiintymistä ei nähnytkään kotisohvalta.

Aika monen kisaajan blogista on havaittavissa, että ei olekkaan välttämättä tajuttu, miten rankkaa dieettaaminen loppujen lopuksi on. Varsinkin ensimäisen kerran. Kisan tultua onkin ihan loppu ja itse kisatilanteesta ei osaa edes välttämättä nauttia, koska on niin ***tun loppu ja nälkäinen ja janoinen. Mä en itse lähde tuomitsemaan ketään kunnon perusteella, koska itsekin kilpailin ekassa kilpailussa aivan surkealla fysiikalla – vaikka itsellenikin se olikin paras fysiikka missä olen koskaan ollut. Tiedän, että tuntuu todella pahalle, kun sulle selän takana ehkä nauretaankin ja olet kuitenkin repinyt itses nälkäisenä ja unisena sängystä kukonpierun aikaan kuukausitolkulla ja ruokakipossa on eväänä ollut kaksi kanasuikaletta.  ”Sen olis kannattanut edes treenata”. Niinpä niin.
Kannattaa toki miettiä seuraavaa dieettiä ajatellen, onko mennyt dieetti ollut itselle sopiva laisinkaan, jos se on ollut silkkaa kärsimystä. Toki huonoja päiviä tulee varmasti, mutta jos ruuvia kiristetään liikaa ja liian aikaisin, on tuloksena jatkuva väsymys, nälkä, loppuunpalamisen fiilis ja pahimmassa tapauksessa välinpitämättömyys omaa kroppaa kohtaan. Näin itsellä ei onneksi homma mennyt.

2012

 

”Mitäkähän toikin tekee tuolla?” Luin tässä yhden ”kannustavan” kommentin eräästä blogista karsintojen jälkeen. Ei tietenkään ole varmaan tarkoitettu, että kyseessäoleva kilpailija itse näkee kommentin…

Mä en siis TODELLAKAAN ole oikea ihminen tuomitsemaan ketään ja luulinhan mäkin oikeasti, että olen helvetin hyvässä kunnossa ja voisin jopa menestyä (lukekaapa vaikka tämä postaus, jonka kirjoitin ennen kisoja ja tuntekaa ihan rauhassa vahingoniloa). Mä epäilen, että Suomessa on aika monta tyttöä, jotka ajattelivat samalla tavalla viikonlopun jälkeen. Sitten on vaan pantava naama peruslukemille ja myönnettävä, että ei tää nyt mennytkään niinkuin strömsöössä. No, harvoin mikään edes menee…

Oli toki hieman eri juttu kilpailla viime vuonna, kun koko bikinisarjassa oli ”jopa” 9 kilpailijaa. Anna oli toki jo silloin ihan ylivoimainen, mutta moni kisaaja niistä kisoista on mennyt todella paljon fysiikassa eteenpäin. Ja kyllä mä luulen, että jokainen kilpailija löytää aina fysiikastaan jotain korjattavaa.
Fitness on myös hyvin pitkälti kiinni rakenteesta ja miten hyvin osaat tuoda omia vahvuuksiasi esille! Esimerkiksi takapuoli ”pomppaa silmille” silloin, kun lantio on hyvin kapea (ja rasvaton) sekä selkä hyvin ojentuva. Lisäksi esim. synnyttäneillä saattaa jäädä alavatsaan liikaa rasvaa, vaikka muuten kroppa olisikin vaikka kuinka rasvaton (ei toki kaikilla). Myös jaloissa täytyy olla lihasmassaa, joka onkin tässä tämänhetkinen projektini olemattomien olkapäiden kasvattamisen lisäksi. Kaikista voi toki tulla kilpailijoita, mutta ei menestyneitä sellaisia. Se on tietysti hyvä muistaa, että kisaan osallistuminen ei tee vielä kenestäkään mitään pro-tason lupausta… En välttämättä menisi tekemään itsestän vielä fanisivuja yhden kisan perusteella :D.

Saatavilla on nykyään ihan hirveästi tietoa dieeteistä, poseeraamisesta, tiimeistä yms yms. On varmasti valmentajia, joiden ohjeita noudattamalla pääset rasvattomaksi 100% varmuudella, mutta se on sitten eri asia jääkö sulle yhtään lihasta, kuinka ”kireälle ruuvi vedetään” ja oletko ylipäätään yhtään sopiva fysiikaltasi tähän lajiin. Olen puhunut todella monen kisaajan kanssa tässä parin vuoden sisällä ja tullut siihen tulokseen, että asiat voi tehdä joko kohtuu helposti tai sitten aivan järkyttävän vaikeasti, jolloin 4 luumutomaatin punnitseminen alkaa tuntua lähinnä isolta vitsiltä.

Fitness_Classic2012
Eli just näin EI kannata poseerata…

Kyllähän noita viime viikonlopun kisakuvia katsellessa silmiin pomppasi muutama mimmi, joiden kroppa todellakin oli sopiva tähän lajiin ja menestystä varmasti tulee! Sitten oli myös niitä, jotka ihan taatusti olivat myös paahtaneet perse tulella lähes joka ikinen päivä saleilla ja lenkkipoluilla, mutta kroppa ei silti toiminut.
Kisalookkien suhteen olikin sitten tarjolla kaikenlaista laidasta laitaan ja jos peräkkäisistä kisapäivistä voi jotain positiivista sanoa, niin ainakin hiuksiin. meikkiin ja jopa bikineihin ja väriin voi tehdä kriittisiäkin muutoksia. Tämä olisi ollut silloin itsellenikin ainakin henkinen pelastus, jos nyt ei muuten. Tietysti myös taitava valmentaja voi myös hieman päivässä hioa kuntoa ja tehdä sen vielä ilman mitään ääliökikkailuja, kuten laksatiivejä yms joihin en kyllä itse lähtisi.
Suurimmalta osalta puuttuu silti edelleen ne kuuluisat lihakset. Ei laiha likka ole yhtään sen potentiaalisempi kisalavoille kuin läskikään. Eikä sillä, että niitä tuomareita kiinnostaisi tippaakaan, millaisen ”succes-storyn” olisit tehnyt ballerinasta fitnesspimuksi tai laihduttanut 30kg. Sillähän ei ole oikeesti mitään merkitystä.

Dieetti_2012

Ja sitten se maine ja mammona. Lisään perään vielä hymiön. 😀
Justiinsa luin Umpun blogista näistä sponssiasioista ja kyllähän se niin on, että varsinkin nyt kun joka toinen likka meinaa joku päivä kisata bikinifitneksessä on sponsorin saaminen aika harvinaista herkkua. Ei se kisaaminen vielä automaattisesti kenestäkään kiinnostavaa tee tai tuo esimerkiksi blogiin lukijoita. Lukijoitakin täytyy olla nykyään tuhansia päivässä, koska blogeja on niin pilvin pimein ja loppujen lopuksi muutaman jauhepussin saaminen ilmaiseksi ei vielä ole mikään kovin iso taloudellinen etu…
Yleensä ensin tulee meriitit ja sitten vasta joku kiinnostuu. 
Hahah, mä muistan kun olin just aloittanut tän blogin ja pyysin pientä sponsorointia eräänltä nimeltä mainitsemattomalta firmalta…Siis en rahaa vaan ihan muuta. Laitoin hakemukseen, että ”Blogillani on jo yli 5000 lukijaa kuussa”. 😀 Arvatkaapa nyt kolmesti kiinnostaako yritystä noin tuntematon  blogi (markkina-arvo!!), kun joku ”päivän asu”-blogi kerää 5000 lukijaa päivässä!!! Ja tuon luvun perustin sitäpaitsi sivullani olevaan ilmaiseen kävijälaskuriin, joka ei todellakaan anna edes todellista lukua kävijöistä. Onneksi nykyään homma on jo vähän ”ammattimaisempaa”…

No, kaikesta oppii ja etenkin virheistä – tai sanotaanko kivemmin että virhearvioinneista :). 

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Voihan biksu sentään…”

  1. Itse olen katsellut lähinnä blogeista kisakuvia ja kun en lajista ymmärrä yhtään mitään niin en asiaa voi edes kommentoida. 😀 Mutta kunnioitukseni kisaajat saavat sillä jokainen heistä on taatusti tehnyt töitä kroppansa eteen. 🙂 Tuo blogin lukijamäärä on muuten jännä. Itsestä tuntuu kamalan ”turvalliselta”, että omaa blogia klikataan vaan n.100 kertaa päivässä, eli ne on todennäköisesti suht samat tyypit ja jotenkin on sellainen tunne, että ”tutuille” tässä kirjoittelen. 😀 Olisi omalla tavallaan aika kammottavaa jos klikkauksia olisi tuhansia. Mutta mä kirjoitankin pääasiassa motivoidakseni itseäni. 🙂

    • Minäkään en lajista tiedä mitään, mutta törmäsin taannoin blogiin, jossa kerrottiin rehellisesti mitä käy, jos kroppa vedetään liian pitkään, liian tiukalle. Taisi olla joku Luolanainen-blogi tms. Jotenkin mulle tämä laji menee samaan kategoriaan formuloiden kanssa. Sellaista erilaista urheilua, joka iskee täysillä toisille ja toiset sitten ihmettelee, että what the heck is all this fuss about 🙂

      Tuosta kävijämäärästä täytyy sanoa, että olen samoilla linjoilla JenniPM:n kanssa, että sellainen tasainen kävijämäärä tuntuu blogissa turvalliselta, kun alkaa tuntea monet omat lukijansa ja tuntuu siltä kuin jonkinsortin tutuille kirjoittaisi 🙂 Jos blogi olisi tosi suosittu, niin ainakin alkaisi paljon enemmän miettä mitä sitä omasta elämästään haluaakaan jakaa, mikä taas olisi ainakin omasta blogistani paljon pois. Onko sulle käynyt niin, että olet alkanut rajoittaa sanomisiasi suosion myötä, vai päinvastoin? 🙂

    • No toki sillä on eroa, lukeeko blogia päiväss 5 vai 5000 ihmistä. Mä olen jonkunverran lukenut kans itse noita tosi suosittuja blogeja ja miettinyt miltä tuntuis jos koko ajan joku tunnistaisi kadulla tai jos tulis paljonkin negatiivisia kommentteja. No, sitä pelkoo tuskin on :D…

      Mutta tottakai en halua kertoa julkisesti esim. mun miehen nimeä tai kertoa sen tarkemmin missä asutaan. No, nämäkin on sellaisia tietoja, että jos jotakuta oikeasti kiinnostaa niin varmaan ne aika nopsaan saa tietää.
      Sit tietysti joutuu vähän miettimään, et miten ilmaisee asiat, että ei tule väärinymmärretyksi yms. Mä haluan kirjoittaa niin, että en ainakaan tietoisesti loukkaa ketään mun jutuissa.

  2. Mun on ihan pakko kysyä itsekin isohkon rintavarustuksen omaavana, et miten sun rinnat käyttäyty diietillä?
    Kuullostaa jotenki tyhmältäm varmaan ja on toki yksilöllistäkin mutta mua hieman hirvittää tuo asia. 30kg laihtuneena tällä hetkellä 75G kupilla mietin et onko ne sitten ne kuuluisat kärpäslätkät jäljellä jos vielä puserran viimeset rasvat ihannepainoon. Sulla ainakin näyttää tosi nätiltä kroppa vaikka onkin tosi rasvaton tossa kisakunnossa. Eikä ne rinnat oo kadonnu mihinkään…

    • Sorry kun vastaus kesti.
      Siis mun tissit on eläneet ihan omaa elämäänsä viime vuosina, enkä mä pysy enää niiden perässä. Joka kerta kun mä meen changeen ”tarkistusmittaukseen” niin olen erikokoinen kupeista (ympärys ei ole onneksi kasvanut, huh ;)! ). Mulla putos dieetillä pari kuppikokoa tissit ja to be honest…iho ei juuri kutistunut. Eli ei niillä playboyhin pääse! :(. Mutta nykyään on onneks huippuliivejä ja biksuihinkin sain ryhtiä sellasilla fileillä – en niitä ehkä rannalle laittas mutta tossa tilanteessa olivat kyllä huippujuttu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta