Voisitko treenata ”vain” kerran viikossa?

Tänään se koitti! Nimittäin paluu kuntosalille. Hävettää myöntää, mutta myönnän kuitenkin: En ole treenannut kolmeen viikkoon! 

Syitä tähän on ollut monia, isoimpana syynä varmaan motivaation puute, häiden järjestämisestä aiheutuva ylimääräinen homma ja lapset  (isompi on nyt melkein 2kk pois dagiksesta). Tiedän kyllä, että mitä pidemmäksi tauko venyy, niin sitä tahmeampaa aloitus on. Samalla kuitenkin uskoin, että varmaan jossain vaiheessa motivaatio taas herää! Siis viimeistään silloin kun en mahdu vaatteisiini 😀 …

Käväisin salin vaa’alla, joka näytti 63,3kg. Painoni ei ole vuoteen muuttunut miksikään, eikä siihen ole vaikuttanut treenaaminen, treenaamattomuus, syöminen tai syömättömyys! Sinänsä varmaan ihan hyvä, koska tämä nyt tuntuu olevan se paino jossa kroppani viihtyy parhaiten (+-2kg). Olen siis onnekas tämän asian suhteen, kiitos geenit.
No, mites voimatasot sitten? Tänään odotin salilla jotain ihan totaaliromahdusta painojen suhteen, mutta yllätyin positiivisesti! Ihan kuin kroppa olisi saanut tästä lepotauosta vaan enemmän virtaa?? Ihan ei jaksanut vetää niin täysillä kuin kolme viikkoa sitten, mutta kyllä kroppa jaksoi ihmeen hyvin, enkä ollut edes puolikuollut kotiin päästyä! En nyt tietenkään ihan ennätysrautoja kaivellut tankoihin, mutta en nyt treeniä ihan satujumpaksikaan kutsuisi!

Joskus mietin, että mitäs jos vain oikeasti liikkuisi silloin tällöin, siis tyyliin kerran viikossa, eikä ottaisi mitään ”stressiä” liikunnasta! Tunnen nimittäin monia, jotka treenaavat erittäin harvoin ja ovat silti ihan kivassa kunnossa! En tiedä olenko ollut sitten itse NIIN paljon paremmassa kunnossa vaikka oon jumpannut kuin viimeistä päivää…
Kaikkien treenioppaiden mukaan kaksi treeniä viikossa pitää kehitystä yllä ja kolme (+siitä ylöspäin) kehittää lisää. Yksi treeni tarjoaa ehkä mukavaa ajanvietettä, mutta silloin on turha odottaa esimerkiksi sarjapainoissa nousua. Mutta mitä väliä painoista, jos ilman treeniäkin pysyisi treenatun näköisenä? Vai pysyisikö…? 
Tottakai sitä alkaa nopeasti odottamaan kehitystä kun on päässyt treeneissä hyvään vauhtiin, mutta ainakin itse kyseenalaistan usein, että näkyykö se oikeasti edes missään että ravaan tuolla mäkeä kieli vyön alla!

Ehkä kuitenkin mulle itselle treenaamisessa se tärkein juttu on kuitenkin treenistä saatu hyvä fiilis ja etenkin tietoisuus siitä, että on pitänyt itsensä liikkeessä säännöllisesti! Varmaan moni teistä tietää sen patalaiskan olon joka tulee treenitauon seurauksena (joskus ihan aiheettakin). Koko kroppa tuntuu löysältä (vaikka ei sitä olisikaan) ja lihakset olemattomilta. Ainakin kun itse jaksan liikkua säännöllisesti, niin kropassa on ikäänkuin koko ajan hyvä draivi päällä ja olo tuntuu kaikinpuolin energisemmältä. Tavallaan tuntuu ”liikunnalliselta”. Tunnistatteko nää fiilikset?

Tulin siis siihen tulokseen, että vaikka treenaamattomuus ei näkyisikään vaa’assa, radikaalisti voimatasoissa tai lihasmassassakaan, niin kyllä se silti vaikuttaa eniten mieleen! Aion ja haluan edelleen liikkua säännöllisesti, mieluiten lähes päivittäin, tavalla tai toisella. On se sitten kuntosalia, mäkitreenejä, jumppaa, lenkkiä tai jotain muuta. Tällaista kolmen viikon taukoa en kyllä tarvitse (toivottavasti) taas pitkään aikaan! VAIKKA pysyisin ihan ok kunnossa liikkumattakin.

Tuntuuko teistä koskaan, että vähemmälläkin treenillä olisitte riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa? Voisitko kuvitella treenaavasi vaikka vain kerran viikossa?

fityoutoo

3 vastausta artikkeliin “Voisitko treenata ”vain” kerran viikossa?”

  1. en kyllä voisi tosi tiukkaa tekisi ellei olisi todella hyvä syy loukkaantuminen tms. joka rajoittaisi. voihan jalka paketissa treenata salilla yläkroppaa tms. mutta ehkä miettisi onko järkevää ja missä määrin.

  2. Vähän samansuuntaisia mietteitä on joskus ollut. Välillä on vain niin kiireisiä viikkoja muutoin, ettei ehdi salille tai erikseen lenkille vaan perus arkiliikunta saa riittää. Joskus sairastellessa on tuntunut kamalalta kun ei ole päässyt salille viikkoon, mutta viimeisimmän flunnsan jälkeen kun maltoin olla tarpeeksi pitkään treenaamatta, oli energia/voimatasot hyvät, vaikka tauon jälkeen oletin näiden heikentyneet.
    Tänä päivänä tuntuu että ihmiset hirveästi laskevat treeniä ja liikkumisia, kaikella tavalla. On eri vempaimia millä mitataan, mutta myös juuri tuo montako kertaa viikossa on treenannut.. On toisaalta vapauttavaa, kun ei tarvitse erikseen laskea tai miettiä treenikertoja ja määriä.

    Olen vasta tässä kesän mittaan alkanut lukemaan blogiasi ja fitfashion snäpin kautta varmaan löytänytkin. Olet ihanan pirtsakka, rehellinen ja kaunis ihminen!

  3. Mä sanoisin, että aika hataralla ja jopa epäterveellä pohjalla olisi motivaatio liikkumiseen, jos sitä ajattelisi vain ulkonäkökeskeisesti. Se, että saa siitä iloa, on mielestäni paljon kestävämpi motivaation lähde. Samoin sen sisäistäminen, että säännöllinen liikunta pitää kehon paremmin toimintakykyisenä kuin liikkumattomuus. Ja tietysti puhdas arvostus omaa kehoa kohtaan, että se ylipäätään pystyy siihen.

    Olen ollut joskus ulkonäkökeskeinen urheilija. Liikkumisesta katosi ilo ja itsensä arvostus oli olematon. Se oli kamalaa. En enää ikinä halua sille tielle. Nyt olen myös huomannut, että kolmen pienen lapsen kotiäitinä aikaa ei tahdo urheilulle järjestyä muilta harrastuksilta ja velvollisuuksilta, koska motivaatio ei ole nyt siellä ilossa. Saatan saada itseni kiinni ajattelemasta, että PITÄISI urheilla, jotta olisin sellainen tai tällainen. Keskitynkin nyt niihin harrastuksiin, jotka antavat voimavaroja arkeen ja annan ”urheilu-urheilun” tulla, kun olen taas sinut tämän kolmen lapsen koetteleman vartalon kanssa ja voin rehellisesti nauttia urheilusta. Siihen asti hyötyliikuntaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 21
Tykkää jutusta