Wow mikä viikonloppu!

Oli muuten kerrassaan mahtava viikonloppu takana! Välillä jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle (tai on ainakin hivuttautumassa kohti…), niin viime viikonloppuna tuli tavattua ihmisiä, juhlittua ja herkuteltua oikein olan takaa :)! Ei voi kyllä muuta sanoa, kun että mulla on  maailman ihanimmat ystävät, huiput työkaverit ja suuret kiitokset menee myös anopille ja appiukolle, jotka ottivat perintöprinssin yökylään lauantaina! Meillä on ollut Ben vain kerran aikaisemmin yökylässä ja silloin poika oli vasta 3kk (mun kolmekymppiset). Silloin tilanne oli toisaalta helppo, koska sen ikäinen lapsi ei vielä vierasta ja muutenkin nukkuu vielä paljon. Nyt vähän jänskätti, että huutaako poika appivanhempien tärykalvot mutkalle kun äiti häviää näköpiiristä, mutta lopulta kaikki meni todella hyvin eikä pikkukaveri itkenyt tippaakaan!!! On ihan super tärkeää ottaa välillä aikaa parisuhteelle ja kavereille. Ja sitten, yks tärkee juttu! Kun näätte niitä kavereita, niin unohtakaa ne kakka- ja sosejutut! Mä en tiedä kiinnostaako mun kavereita (varmaan siis joitain kiinnostaakin), mutta mä säästän ne armollisesti niiltä jutuilta ihan omatoimisesti! Eipähän ainakaan kukaan ajattele että ou mai gaad, taas toi nainen ja sen rintapumppukertomukset vol 176… 😀

herkut

Perjantaina meillä oli Fressin kausi-info Marskissa ja meillä on Fressissä kerrassaan huikee työporukka. Liikunta-alalla työskennellessä olen tavannut paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa mulla klikkaa heti! Toki se johtuu varmaan siitä, että alalle hakeutuu samantyyppisiä ihmisiä – eli hyvin hiljaisia ja sulkeutuneita :). Tähän vielä yhdistettynä Pohjois-Karjalainen sanavalmius, jonka ansiosta tota puhetta tulee joskus konekiväärityyliin!
Energia ja positiivisuus on onneksi tarttuvaa sorttia ja mä oon sitä mieltä, että mieluummin vähän ylipirtee kuin ”naama vääränä”. Mä en jaksa sellasia tyyppejä, jotka näyttää aina siltä kun joku oli kussu(sori) niiden muroihin!
Toinen asia on ulospäinsuuntautuneisuus ja tälle alalle aikovalle se on tärkeä piirre. Asiakaspalvelussa (mitä esim. pt:n hommat ja ryhmäliikunnanohjaus täysin on) on oltava avoin ja heittäytyvä ja ne on asioita joita voi harjoitella vain tiettyyn pisteeseen.

satunkanssa
Mä katoin siellä kausi-infon ruokajonossa, että kukas kuuma kinkku tossa on! Ja sehän oli Satu, joka bloggaa myös Fitfashionilla (Satuland)!!!

Mutta siis palataan viikonloppuun, taas lähti rönsyileen! Lauantaina meillä oli ensin naapurissa yks vee synttärit ja illalla rakkaan ystäväni ja luottokampaajani Reijan kolmekymppiset! Jos mä en olis itse kolmekymppinen, niin heittäsin varmaan jonkun ”juhlat elämän alkupäässä ja loppupäässä”-läpän, mutta ei ole varaa… :D.
Koko päivä oli enemmän ja vähemmän aikataulusekoilua ja musta tuntuu että mun aikataulut ei pidä koskaan! Nyt kun on vielä lapsi mukana kuvioissa, niin tuntuu että hommat on sekaisin potenssiin kymmenen :D. Mä olin ajatellut alunperin, että saatettais ehtiä juhlapaikalle seiskaksi… Joo – siinä tapauksessa, että me oltain aloitettu valmistautuminen klo.12 päivällä ja menty kaikki matkat taksilla! Mulla vielä tottakai naisena menee pieni iäisyys tukan ja meikin laittoon ja siihen vielä viime hetken vaatekriisit päälle. Mä olin tietysti päättänyt vaatteet jo hyvissä ajoin, mutta ½h ennen lähtöä huomasin että mun paidan (läpinäkyvää ja ohutta kangasta) helmassa on tahra! Eli ei muuta kuin äkkiä paita hanan alle ja pikakuivatus hiustenkuivaajalla! No, vihdoin ja viimein päästiin sitten juhlapaikalle ja paikalla oli enemmän ja vähemmän tuttuja, joten juttua riitti pitkälle keskiyöhön ja siitä meidät suostuteltiin vielä jatkamaan yöelämään. Noi baarit on mun juttu nykyään enää hyvin harvoin ja sanotaanko vaikka näin, että tää pikkulapsiarki ja valvominen ei täysin toimi yhdistettynä kreisibailaukseen yötä myöden… Mutta ehkä sitä sen pari kertaa vuodessa!
En mä ainakaan myönnä ettenkö enää jaksas!

reijalla1

Sunnuntaina olo oli ihan ok, kun toi viinan kanssa läträys ei ole mun juttu, mutta väsyttihän se silti kun on menty eikä meinattu. Äidin sisäinen kello kuitenkin herätti klo.8 ja pieni happihyppely siinä matkalla anoppilaan. Ei 10v sitten tullut mieleen lähteä baari-illan jälkeen aamulla ulos. Suoraan sanottuna, olisin voinut nukkua vähän kauemmin ja nauttia kun kerrankin SAA nukkua. Loppupäivän oli nimittäin pää niin jumissa kun olla voi. Käytiin meidän tutuilla syömässä ”krapulamätöt” eli aivan jumalaista suppilovahveropastaa kermakastikkeessa ja parempaa kuin mikään hamppari tai pizza ikinä!
Illalla anopin korvapuustit kahvin kylkeen ja sohvalle ja hiilarihumala on taattu!

korvari

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Wow mikä viikonloppu!”

    • Oi kiitos! Tykkään itsekin todella paljon!

      Takki on ostettu Lontoosta Dorothy Perkinsiltä.
      Se ei ole itseasiassa villakangasta, vaan vähän sellaista collegen tyylistä matskua! 🙂 Erikoinen kangas kiinnitti kaupassa mun huomion.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta