Yhtä juhlaa!

Viikonloppu paketissa, saldona kolmet ihanat kekkerit ja vähintäänkin kyseenalainen ruokavalio :). Kaikkihan sen tietää, että tälle naiselle maistuu makea…ja joskus vähän suolainenkin… Tärkeintä oli kuitenkin se, että sain huomata erityisesti tänä viikonloppuna, kuinka mielettömän ihania läheisiä ja ystäviä mulla on ympärillä. Puhumattakaan omasta avomiehestäni, joka on parasta koko maailmassa <3. Kiitos siis kaikille teille, joiden kanssa sain viettää aikaa menneiden päivien aikana.

Sweetest thing <3


No, palataan sen verran vielä perjantaihin, että oikeastaan ensimäisen kerran koko ”projektin” aikana kroppa rupesi laittamaan kapuloita rattaisiin… Keskellä päivää alkoi nimittäin siihen malliin vihlomaan alavatsassa, että matka bussipysäkiltä kotiin (n.500m) kestikin sitten 20min… Eteneminen oli tyyliä ”mummo liukkailla” ja vauhti sen mukaista! Välillä kun teki oikein tiukkaa, niin piti pysähtyä ja ottaa muutama välihengitys, ennen kuin sain jatkettua matkaa. Olin ihan että great, nytkö ne vaikeudet alkaa ja eipä siinä auttanut muu, kuin perua illan asiakkaat, koska en mitenkään voinut varmistua töihinpääsystä. Sohvalle siis pötköttelemään ihmeparantumisen toivossa…

Lauantaiaamuna olin onneksi taas elämäni kunnossa, tai no, ihan niin kunnossa kun tällainen möhköfantti nyt tässä vaiheessa enää voi olla. Puuskuttaen kohti maalia :). Mulla oli Fressillä tän vuoden viimeiset aamujumpat ja nimenomaan ne, joista on tullut mun suosikkeja viikon jumppakalenterissa. Vähän haikealla fiiliksellä toivottelin hyvät loppuvuodet asiakkaille jumpan jälkeen ja sain taas ihanaa palautetta. Tällä viikolla olen kuullut aivan ihania asioita mun asiakkailta… Eräs jumppari kertoi läheisensä kuolleen hiljattain, mutta hän sanoi tulleensa jumppaan, jotta saisi muuta ajateltavaa ja positiivista energiaa minusta. Hei oikeasti, mitä tuollaiseen voi edes sanoa…Halattiin siinä sitten pitkään ja arvatkaa oliko viittä vaille etten alkanut poraamaan hänen olkapäätään vasten kuin viisivuotias…
Enhän mä mielelläni jättäisi noita ihmisiä, enkä etenkään mun pt-asiakkaita, mutta on vaan annettava periksi jo tässä vaiheessa. Huomaan päivä päivältä, että kroppa on pikkuisen väsyneempi ja tyhmä on jos ei ala hiljentää.
Mua ei todellakaan huvita kaivaa vertä nenästäni…Hissukseen mennään siis…

Mutta ne tärkeimmät juhlat olikin sitten tänään, eli babyshowerit!! Mukana oli mun lähimpiä ystäviä ja mitäpä muuta sitä enää sitten periaatteesa tarvitseekaan! Aaa, no tietysti porkkanakakkua ;). Tytöt oli järkänneet aivan ihanan sunnuntaibrunssin meille ja vähän ohjelmaakin. Kuitenkin sillai sopivasti, että ehdin päivittämään kaikkien kanssa päivän polttavimmat! Niin ja se strippari… No ei siitä sen enempää :D.Valitettavasti ihan kaikki eivät päässeet paikalle, mutta lupasin järkätä vielä parin viikon päästä osa kakkosen juhlista meillä. 

Getting ready for shower…


Mutta mutta.. Ensi viikolla onkin sitten lähtö iloiseen Itä-Suomeen ja sitä ennen tentti, muutama tunti koulua, aika monta tuntia töitä ja kolme jumpaa. Katsotaan josko loppuviikosta ehtisi sitten vaikka salille! Ei tule todellakaan ohjelmaa puuttumaan ensi viikostakaan. Nyt olen onneksi sen verran tajunnut huilitaukoja jättää kalenteriin, ettei tarvitse pää kolmantena jalkana painaa eteenpäin, eikä sen puoleen ole huolta, että pystyiskään. On tää etenemisvauhti vähän hiljentyny sitten syksyn…

Nyt alan selvittelemään, kuinka monta pussia tota Samarinia mä voin kiskoa kitusiini ilman merkittäviä sivuvaikutuksia…On nimittäin aivan TÖRKEÄ närästys päällä koko ajan….

Tasan kaksi kuukautta aikaa sisäistää tämä!


fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Yhtä juhlaa!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta